KAUSI 2018
Ajokausi avattiin 12 toukokuuta Hyvinkään speedwayradalla. Peräti 18 kuskia tuli paikalle, ja niistä kolme oli uusia tuttavuuksia: Henry Kemppinen, Janne Koivula ja Max Koivula. Tervetuloa mukaan Jappi-Ukkoihin!
Rata oli kuten Varjuksen ja Enskan tapoihin kuuluu hyvässä kunnossa ja rataa kasteltiin ja lanattiin tarpeen mukaan. Hienoa!
Seuraavana vuorossa oli kaksipäiväinen tapaaminen Karhulan speedwayradalla, 2-3.6. Rata oli monelle uusi tuttavuus, koska tämä tapaaminen oli ensimmäinen kerta tällä radalla. Rata on iso ja leveä, ja pinta oli hyvä, ainakin aluksi. Sää oli säälimättömän kuuma ja tuulinen, joten radan pitäminen siedettävässä kunnossa oli haasteellista, varsinkin kun kasteluauton säiliön täyttämisessä oli ongelmia. Lauantain loppupuolella rata alkoi osoittaa väsymisen merkkejä.
Paikalle oli lauantaina saapunut kymmenen ajajaa, joista yksi oli uusi tulokas, Simo Toikka. Sunnuntai koki mieskadon, kun puolet porukasta lähti kotiin, ja vain yksi uusi tuli mukaan; Simo Karstila. Syy suhteellisen pieneen osallistujamäärään saattoi olla paikan sijainti eteläisimmässä kaakkoisosassa Suomea.
Vuorossa kolmas tapahtuma järjestettiin Seinäjoella 16 kesäkuuta. Paikalle saapui 18 ajajaa, joista kolme oli uusia (”pitää tätäkin kokeilla….”): Janne Vilponen, Janne Niemi ja Esko Myllärin tyttärenpoika Joonas Hakala, kaikki enemmän tai vähemmän ensikertalaisia speedwaypyörän selässä. Mutta Vilposen Jannen ajo oli niin näyttävää, että ei ensikertalaiseksi voinut uskoa! No, ajaahan Janne jääspeedwaytä ja on ratalajien tuomari, ehkä se selittää asian laidan. Tervetuloa joukkoomme!
Sää oil lämmin ja tuulinen, joten saimme taas kokea alkukesän rientoa ja pölyä. Tämä ei ole kritikkä, vaan toteamus, tehtävä saada rata pysymään kosteana tällaisella kelillä on lähes mahdotonta. Saman totesimme sekä Hyvinkäällä että Karhulassa. Kiitettävän usein rataa kasteltiinkin, joten joidenkin pyörät olivat kotiin lähdettäessä aika rapaisia. Seinäjoen Moottorikerho oli taas avannut kioskinsa, ja pidimme yhteisen tauon nauttien makkaraa ja kahvia, kuten tapaan kuuluu. Kiitos SeMK!
Tauon jälkeen kaksi fiksua nuorta poikaa SeMK:sta järjesti meille mahdollisuuden harjoitella ritsastartteja: Suurkiitokset siitä pojille! Kaikki saivat ajaa niin paljon kuin voimia riitti, ja viimeiset lähtivät kotiin vasta klo viiden nurkilla. Kaatumisilta vältyttiin, ja kotiin palattiin tyytyväisin mielin.
28.7. oli jälleen uusi rata tutustuttavna, Nokian uudelleen avattu kunnostettu speedwayrata. Valitettavasti kukaan ei ole raportoinut tapahtumasta mitään.
Kymmenen Jappi-Ukkoa suuntasi jälleen kohti Ruotsin Linköpingiä osallistuakseen vuosittaiseen classic kilpamoottoripyörätahtumaan, joka oli elokuun 3---5 päivänä. Tällä kertaa onnetar käänsi selkänsä kahdelle matkaan lähtneelle Jappi-Ukolle, joten radalla nähtiin "vain" kahdeksan Jappi-Ukkoa. Osallistujamäärä oli vähentynyt kaikissa lajeissa, syynä ilmeisesti tolkuttoman kuuma kesä.
Perjantaina speedwayradalla oli vapaat harjoitukset viisi tuntia, lauantaina oli kolme tuntia harjoitusta ja iltapäivällä ajettiin tasaisuuskilpailu; kaksi ajajaa kerralla, ritsastartti, kolme kierrosta. Ajaja joka toisessa erässään pääsi lähimmäksi ensimmäisen eränsä eräaikaa oli voittaja. Tänä vuonna suomalaiset olivat iskussa, kun Harry Lahti jakoi ensimmäisen sijan Lennart Perssonin kanssa ja Esko Mylläri pokkasi kolmannen pokaalin. Persson sai isoimman pytyn, koska hänellä oli parempi eräaika.
Sunnuntaina järjestettiin joukkuekilpailu, ei maaottelu, koska kisaan oli vain yksi norjalainen ilmoittautunut. Saatiin kasaan kaksi ruotsalaista joukkuetta, kummassakin seitsemän ajajaa (joista yksi oli norjalainen), ja yksi suomalainen joukkue jossa kahdeksan ajajaa. Eriä oli 24, ja sääntöihin kuului että varamiesten piti ajaa vähintään kaksi erää, ja kukaan ei saanut ajaa neljää erää enempää. Kilpailun alussa joukkeet olivat varsin tasavertaisia, mutta pahannäköisen nurinajon jälkeen, jossa Roy Abrahamsson luokkaantui ja vietiin sairaalaan, ruotsalaisten taisteluhalu näytti laantuneen, osaksi siksi että pari kaveria lähti viemään Royn kamppeet kotiin, osaksi siksi että muutama ruotsalainen kuski päätti jättää ajot sikseen. Lopputulos oli että Jappi-Ukot pokkasivat kiertopalkinnon, joka oli otettu käyttöön ensimmäistä kertaa tätä tarkoitusta varten. Pokaalin on lahjoittanut MCHK Rundbanalle Bror Segerströmin perikunta. Bror oli saanut sen vuonna 1951! Bror oli aktiivinen speedwayajaja vuodet 1946 - 1952.
Viides tapaamisemme oli Varkaudessa 18 elokuuta. Paikalle oli saapunut yksitoista ajajaa, joista jälleen yksi oli uusi tulokas, Veli-Heikki Mustonen, tervetuloa Jappi-Ukkoihin.
Kauden kuudes ja viimeinen ajotapahtuma järjestettiin Haapajärvelle 1 syyskuuta. Paikalle oli saapunut kahdeksan Jappi-Ukkoa, ja yksi mekanikko joka lähti kokeilemaan speedwaypyörää ensimmäistä kertaa. Hän on Markku Kainulainen Liimattalasta, hän oli Timo Penttisen mekanikkona. Mies ajoi sen verran hyvin Timon pyörällä, että ei ihan ensikertalaiseksi olisi arvannut. Tervetuloa Markku mukaan Jappi-Ukkojen iloiseen porukkaan!
Kauden päätösjuhla järjestettiin matkaamalla Viroon 1.maaliskuuta 2019. Matkanteko alkoi Tampereelta josta jatkoimme Kari Yrjänäisen bussilla Helsinkiin ja sieltä laivalla Tallinnaan. Kahden tunnin merimatkan jälkeen suuntasimme kohti Märjamaata Raplamaan maakunnassa, noin 100 km Tallinnasta länteen, jossa yövyimme Luhtre Maatila-nimisessä pienessä rivitaloa muistuttavassa hotellissa. Siellä vietimme illan rupatellen ja nauttien talon tarjoaman maukkaan illallisen. Seuraavana aamuna nautittuamme aamiaisen talon emäntä esitteli meille talon omaa museota. Mielenkiintoista. Sieltä jatkoimme kohti Viron moottoriurheilumuseota, MOMU Mootorispordi Muuseum. Se sijaitsee entisessä voimalaitosrakennuksessa, noin 40 km Tallinnasta länteen. Hyvin mielenkiintoinen kokemus, varsinkin kun meillä oli museon kaikki-kaikessa, Arno Sillat oppaanamme. Hän on kaksijalkainen tietosanakirja, ja paljon nopeampi kuin Google. Suositeltava museo!