KAUSI 2016
Ajokausi alkoi Seinäjoen Routakallion radalla 22.5. Paikalle saapui peräti 18 ajohalusta pursuavaa kuskia, näistä viisi oli ensimmäistä kertaa mukana Jappi-Ukkojen ajoissa. He ovat: Jukka Seppä Sastamalasta, Seppo Manninen Liimattalasta, Aarre Soivuori Seinäjoelta, Esa Kärenlampi Oulusta ja Jaakko Niemi Valkeakoskelta. Sää oli mitä parhain, ja rata oli hienossa kunnossa. Lisäksi rataa kasteltiin ja lanattiin tarvittaessa.
Päivä aloitettiin puolilta päivin vapailla harjoituksilla, ja puoli kolme ryhdyttiin harjoittelemaan ritsastartteja. Tunnelma oli korkealla, ajot sujuivat hyvin kolmen ajajan voimin kerralla. Nähtiin muutama nurinajokin, mutta ei mitään sen vakavampaa. Jaakko Niemi ja Seppo Manninen olivat käytännössä ensimmäistä kertaa speedwaypyörän selässä, ja molemmat olivat päivään tyytyväisiä.
Seuraava tapaaminen oli Varkaudessa 5.6. Sää oli todella kolea, vain 9-10 astetta, ja kova tuuli teki tunnelman vielä koleammaksi. Tästä huolimatta ajamaan oli tullut 14 ajajaa, ja taas oli tullut mukaan joukkoomme kaksi uutta ajajaa: Piia Mäkelä ja Jarno Kokkonen.
Onneksemme ei kuitenkaan ruvennut satamaan, vaikka monet olivat ajaneet sateessa ja jopa raesateessa matkalla Varkauteen. Tavan mukaan harjoiteltiin ajotekniikkaa, ja kokeneemmat saivat antaa halukkaille neuvoja. Olikin kiitollista seurata miten esimerkiksi ”ensikertalainen” Jarno Kokkonen kehittyi muutaman tunnin aikana! Myös ainoan naiskuljettajan Piia Mäkelän kehitys on vakuuttavaa.
Kolmas ajotapahtuma oli Kauhajoella sunnuntaina 3.7. Paikalle saapui 12 ajajaa, joista kaksi jälleen ensikertalaisia: Arto Koskinen Lavialta ja Markku Raappana Oulusta (Raumalla asustava). Edellispäivien sateista huolimatta rata oli lähes vedetön, hyvin lanattu ja päivän aikana se lanattiin vielä useampaan kertaan. Päivä oli pilvipoutainen, eli ihanteellinen, ei liian kylmä eikä liian kuuma. Yhtä nurinajoa lukuun ottamatta kaikki sujui kuten piti.
Erillismaininnan ansaitsee Markku Raappana, joka oli tullut Kauhajoelle kahden näyttelykunnossa olevan pyörän kera. Toinen on JAWA 890, kaksiventtiilinen työntötankokone, toinen neliventtiilinen Weslake, myös työntötankokone. Ikävää oli, että molemmat kärsivät päivän aikana teknisistä vioista.
Neljäntenä vuorossa oli Hyvinkään speedwayrata, jonne kokoonnuttiin lauantaina 16 heinäkuuta viidentoista Jappi-Ukkon voimin. Jälleen uusi tulokas oli löytänyt tiensä seuraamme. Hän on Jarno Lindström Lavialta, joka on ajanut speedwaytä nuorempana.
Sää oli lämmin, ja rataa jouduttiin kastelemaan tuon tuostakin, mutta sekä lanaus että kastelu sujui nopeasti ja ammattitaidolla Enskan ja Varjuksen hoitaessa hommat. Kolmen tunnin ajon jälkeen kukaan ei enää jaksanut radalle.
Kuusankosken radalla tavattiin syyskuun ensimmäisenä päivänä hienon sään vallitessa. Paikalle saapui 12 ajajaa, joista jälleen kaksi olivat mukana ensimmäistä kertaa. He olivat Sami Lahti ja Vesa Venäläinen. Rata oli hyvässä kunnossa. Suunniteltua tasaisuusajoa ei sitten ajettukaan, porukan yhteisellä päätöksellä. Ensin ajettiin vapaata harjoittelua, ja lopuksi harjoiteltiin ritsastartteja.
Kauden viimeinen ajopaikka oli Yyterin speedwayrata Porissa 8 syyskuuta. Paikalle tuli kolmetoista ajajaa. Sää oli pilvipoutainen, lämpötila 15—16 astetta, heikkoa tuulta. Rata oli hyvässä kunnossa, ja parani paranemistaan lanauskertojen mukaan. Ensin oli vapaata harjoittelua, ja sitten saatiin harjoitella ritsastartteja. Ritsastarteissa otettiin startti ja ajettiin kaksi kierrosta, ja samat kuskit uudelleen ritsoille, kaksi kierrosta ja takaisin varikolle. Kolmen aikaan lähes kaikki olivat sen verran väsyneitä, että sauna (tai kotimatka) oli mielessä. Ja lähes puolet porukasta käyttikin tilaisuutta hyväkseen ja nautti saunan hyvistä löylyistä. Tämä on ylellisyytä, jota harva moottorikerho pystyy tarjoamaan. Lisäksi Porin Mottorikerho tarjosi meille kahvia ja pullaa, kiitos Seija Suojanen. Seijan mies Marko hoiti ritsat ja liputuksen maalissa, kiitos siitäkin.
Pari nurinajoakin nähtiin; ritsastartin jälkeen takakurvissa oli sen verran löysää että Jukka Seppä kaatui hurjan pölypilven peittämänä. Polveen sattui sen verran, että kehoitettiin käymään lääkärin luona. Toinen nurinajo tapahtui kun ”proffa” Arto Siitonen sai kaverikseen entisen liigakuskin Markku Raappanan. Markku lähestyy proffaa, hiljentää kunnolla, etupyörä lähtee luistoon ja Markku huomaa että nyt tulee kolari, kaataa pyörän estääkseen kolarin, mutta etupyörä ehtii hipaista proffan takapyörää, ei kuitenkaan niin lujaa että proffa olisi kaatunut. Hieno väistö, Markku!
Ajokauden päätösjuhla pidettiin seuraavan vuoden puolella, 11---13. maaliskuuta. Aloitimme päivän vierailulla Lahdessa Suomen Moottoripyörämuseossa, myös tunnettu Ace Corner Finland-nimellä. Meitä oli 16 jäsentä paikalla. Museon ja kahvilan, nykyisin ravintolan, perustaja ja omistaja Riku Routo opasti meitä kiitettävän elävällä ja tietoja ja muistoja pursuavalla puheellaan. Läsnäolijat olivat silminnähden vaikuttuneita.
Matka jatkui sieltä Heinolaan, Kumpeli Spa:han. Siellä pidimme varsinaisen ajokauden päätöstilaisuuden, jossa keskustelimme menneestä ja tulevasta kaudesta. Menneeseen oltiin ihan tyytyväisiä, ja parannusehdotuksina tuli esille a) enemmän ritsastarttiharjoituksia ja b) Jappi-Ukkojen kotisivulle selkeästi maininta että osallistuminen ei edellytä aikaisempaa ajokokemusta; me opetamme paikan päällä vasta-alkajia, jolloin radalla muut eivät saa ajaa. Keskusteltiin mahdollisuudesta järjestää kaksipäiväisiä tapaamisia, jolloin sekä kokeneet että vasta-alkajat ehtisivät ajaa ”takin tyhjäksi”. Mahdollisista kaksipäivätilaisuuksista on neuvoteltava erikseen asiasta kiinnostuneiden speedwaykerhojen kanssa.
Palaverin jälkeen saunoimme ja päivän päätteeksi nautimme maukkaan illallisen. Suurin osa osallistujista myös yöpyi hotellissa.